Lasten vapaaottelusta leikki on kaukana

Vapaaottelua on lastenkin mahdollista harrastaa ja nuorimmat harrastajat Amerikassa saattavatkin olla vasta viisivuotiaita. Lasten vapaaottelu on maailmalla herättänyt kiivasta keskustelua ja tämä Suomessakin sallitusta harrastuksesta mietitään, opettaako se lapsia vain lyömään vai hallitsemaan lyömistä.

vapaaottelu mma

Tiukasti säänneltyä ottelua

Suomessa vapaaottelun juniorit eli 10 – 18 -vuotiaat, ovat voineet vuoden 2014 alusta lähtien osallistua vapaaottelukilpailuihin. Vapaaottelu on erittäin raju laji, josta on aikuisten ja lastenkin tasolla leikkikaukana, joten lajin rajuudesta johtuen junnujen kilpailuihin osallistumisen salliminen on aiheuttanut myös kovaa kritiikkiä. Mixed Martial Arts on kuitenkin täyskonktakti, kamppailu-urheilulaji, jossa yhdistellään useita erilaisia tekniikoita. Lasten vapaaottelun vastaanpuhujat ovat erityisen huolestuneita päähän kohdistuneista iskuista, joilla voi olla elämää mullistavia seuraamuksia. Puolesta puhujat haluavat kuitenkin korostaa, että tämä laji perustuu nimenomaan tekniikoihin, joista yksi ehdoton, tärkein on iskujen väistäminen.

Moni lapsi vapaaottelija voi tästä lajista tehdä itselleen kuitenkin myös ammatin ja monen haaveissakin se on. Junioritasolla aloitettu harrastus mahdollistaa ottelukokemusten keräämisen sekä monien mielestä kilpaileminen on vapaaottelu harrastuksen kirsikka kakun päällä. Lasten vapaaottelun vastustajien mukaan nuoret ottelijat eivät ole tarpeeksi kypsiä tajutakseen, mitä tekevät kehässä ja kilpaileminen pitäisi ehdottomasti aloittaa vasta myöhemmin kypsemmässä iässä.

Lasten vapaaottelu kilpailuissa on kuitenkin tiukat säännöt eikä kehässä mätkitä holtittomasti menemään. Lastenkaan vapaaottelu ei siis ole mitenkään ”vapaata”, vaan säännöt sitäkin ohjaavat. Junioreilta löytyy myös kunnon varusteet, joihin kuuluu sääri-, käsi- ja päänsuojat paksujen hanskojen lisäksi. Vapaaottelu on oikeasti hyvin tekninen laji ja se korostuu nimenomaan junioriotteluissa. Tuomari löytyy jokaisesta kilpailusta lapsi vapaaottelijoiden välillä, ja tuomarin tehtävä on katsoa ettei kilpailijat esimerkiksi lyö toisiaan tyrmäystarkoituksessa.

Joka junnulle kokeilun arvoinen harrastus

Mielessä on pidettävä, ettei juniorikisoihin sotketa ammattiurheilua. Nuoria ottelijoita ei laiteta ammattilaisten kanssa ottelemaan, jolloin kokemus- ja tasoero olisi ihan liian kestämätön. Vastaanpuhujat ovat huolissaan, että tällainen lasten vapaaottelu harrastus karkaa niin sanotusti käsistä eikä pysy vain kehien sisäpuolella, vaan ryöpsähtää kaduille. Vapaaottelusali luo kuitenkin ammattilaisvapaaottelija Aleksi Kainulaisen mukaan nuoriin nöyryyttä, ja salilla saa purkaa sen kaiken ylimääräisen energian.

Säännöt lasten vapaaottelussa ovat siis tiukat, mutta käyttää saa esimerkiksi kuritusotteita sekä erilaisia lukkoja, jotka ovat MMA:ssa oleellisia. Junioreiden vapaaottelukilpailuissa mahdollisesti tajuttomuushetket ovat johtuneet lähinnä liian sitkeästä vitkuttelusta luovuttamisen suhteen, kun on jäänyt kuristusotteeseen. Ammattilaisotteluissa sallitaan lyönnit päähän vaikka vastustaja olisikin jo matossa, mutta juniori otteluissa tätä ei sallita.

Aikuisten vapaaottelu on raaka laji, mutta kun harrastus aloitetaan jo juniori tasolla, on kehittymismahdollisuudet huimasti paremmat ammattilaiseksi asti. Tämä harrastus vaatii mielen ja kehon saumatonta yhteistyötä, joten rajun lajikuvauksen ei kannata antaa hämätä, että kyseessä olisi vain päätöntä tappelua.

Lasten vapaaottelu takaa junnuille kamppailua, itsepuolustusta sekä hyvää kuntoa. Lapset oppivat siis vapaaottelun parissa puolustamaan itseään, saavat paremman fyysisen kunnon, tutustuvat uusiin ystäviin sekä oppivat lisäksi tärkeitä sosiaalisia taitoja elämässä. Kaikki harrastukset eivät tietenkään kaikille lapsillekaan sovi, mutta mikäli nuorisolla on ylimääräistä energiaa ja kiinnostusta vapaaottelua kohtaan, kannattaa ehdottomasti katsoa ja kokeilla mistä on kyse.

Thainyrkkeily

Thainyrkkeily on yksi tämän hetken suosituimmista kamppailulajeista ja se rinnastetaan tavallisesti potkunyrkkeilyyn. Thainyrkkeily on Thaimaan kansallisurheilulaji ja se onkin todella tärkeä osa Thaimaan  kulttuurihistoriaa. Suomeen Thainyrkkeily rantautui vuoden 1990 lopussa ja se on ollut suosittu laji kamppailulajien piirissä. Tässä artikkelissa kerrommekin tarkemmin tämän lajin historiasta, säännöistä ja erilaisista perinnetavoista.

thai nyrkkeily

Thainyrkkeilyn historiaa

Thainyrkkeily on thain kielellä Myay Thai ja se on kehittynyt muinaisesta thaimaalaisesta sotataidosta, Krabi Kabongista. Se on pystyottelulaji ja sen tekniikkaan kuuluvat erilaiset lyönnit, kyynärpäälyönnit, potkut sekä polvipotkut. Myös kiinniotto – ja puolustustekniikat ja pystypaini ovat omainaisia Thainyrkkeilylle.

Thainyrkkeilyn ottelut käydään nyrkkeilykehässä kehätuomarin valvonnan alla, ja arvostelu tapahtuu arvostelutuomareiden arvostellessa ottelieoiden tekniikoita. Thainyrkkeily sekotetaan usein potkunyrkkeilyyn, vaikka kyseessä on eri laji. Länsimaalainen salikulttuuri on saanut lajin muuttumaan enemmän nyrkkeilyn puolelle. Erot löytyvät kuitenkin säännöissä, sillä esimerkiksi amerikkalaisessa potkunyrkkeilyssä ei sallita lainkaan kyynärpääiskuja sekä polvipotkuja. Otteluiden määrät ja pituudet voivat vaihdella. Ammattilaisottelut sisältävät yleensä viisi kolmen minuutin erää, mutta potkunyrkkeilyssä eriä voi olla esimerkiksi 12 kappaletta.

Miksi Thainyrkkeily?

Thainyrkkeily on kotoisin Thaimaasta ja se on tärkeä osa Thaimaan kulttuuria. Thainyrkkeily tähtää pääosin ottelemiseen, mutta se on myös tehokas kuntoilun ja itsensä kehittämisen urheilumuoto. Sen tehokkuuden ansiosta se on kasvattanut suosiotaan myös Euroopassa.

Thainyrkkeilyn perinnetapoja

Thainyrkkeily sisältää Thaimaan perinnetapoja ja rituaaleja. Näitä noudatetaan melkeinpä jokaisessa ottelussa. Kaava ja koko seremonia on kotoisin historian perimmäisiltä ajoilta jo ennen kansallisvaltioita, jolloin henkiusko oli vallitseva. Thainyrkkeilyn perinnetavat sisältävät muusiikkia, vihkimystä, vaatetusta sekä erilaisia kunnioituksen osoituksia.

Musiikki on yleensä otteluiden säestämiseen tarkoitettua ja se tapahtuu erilaisilla puhallin – ja lyömäsoittimilla. Nämä Gamelan-tyyliset soittimet tuovat otteluun tunnusomaisen vaikertavan ääniympäristön, joka tuo oikeanlaisen tunnelman ottelun kulkuun. Musiikin tuottamiseen käytetään tavallisesti kolmea erilaista soitinta. Yksi on pillimäinen huilu, toinen symbaalin tapainen Ching sekä käsirumpu, jota kutsutaan nimellä Khlong Khaek.

Ottelussa tapahtuu aina Vihkimys, joka tulee taikauskoisista loitsuista. Näiden on tarkoitus auttaa voittamaan vastustaja. Tavallisesti aloittelevat ottelijat käyvät harjoitusleirillä ja käyvät myös läpi intiaatioseremonian. Näissä seremonioissa opettaja nostaa eräänlaisen hansikkaan tai puuvillaisen päänauhan oppilaan päälaelle. Tämän jälkeen oppilas kumartaa opettajalleen kolmesti ja ojentaa kätemsä opettajalle. Tämän jälkeen tapahtuu oppilaan siunaus, jolloin opettaja alkaa lausua paalin kielellä perinteistä kaavaa. Tämän jälkeen alkaa yhteiset juhlat ja juhlijat nauttivat myös yhteisestä ateriasta.

Yhtenä Thainyrkkeilyn perinteenä on Mongkhon.  Kun ottelija astuu kehään, hänelläö on päässäämn pitkähäntäinen nauhamainen päähine sekä kaulassaan kukista punottu seppele. Tämä Mongkhon on nyrkkeilykoulun omaisuutta, ja se on thainyrkkeilyssä kuin eräänlainen kruunu. Ottelija ei saa koskettaa päähinettä käsillään, vaan joku muu asettaa sen ottelijan päähän ja ottaa sen pois. Tämä tapa perustuu uskomukseen, että pää on ihmiskehon pyhin, puhtain ja tärkein osa, kun taas jalat ovat alimmat ja näin myös mitättömimmät.

Viimeisimpänä haluamme mainita Wai Khru Ram Muay -perinteen, joka on kunnianosoitus jokaiselle neljälle kulmalle ja samalla myös yleisölle. Tähän yhdistyy seremoniallinen tanssi joka tapahtuu seuraavasti: Käsi reunaköydelle laskettuna ottelija kiertää kehän vastapäivään. Tämän eleen jälkeen ottelija menee takaisin keskelle ja asettuu tämän jälkeen polvilleen kasvot kohti kotikaupunkiaan tai kuntosaliaan. Kun ottelija on polvillaan, hän kumartuu niin syvään, että otsa koskettaa maata. Tämä on kunnianosoitus opettajalle, salille, perheenjäsenille ja jumalille. Tämän perinteen aikana ottelija myös suorittaa varsinaisen tanssin, jossa hän suorittaa tiettyjä liikkeitä jotka muistuttavat saalistusta ja taistelua. Seremonian lopuksi ottelijat kumartavat vastustajalleen, vetäytyvät kulmiinsa ja aloittavat ottelun.