Thainyrkkeily

Thainyrkkeily on yksi tämän hetken suosituimmista kamppailulajeista ja se rinnastetaan tavallisesti potkunyrkkeilyyn. Thainyrkkeily on Thaimaan kansallisurheilulaji ja se onkin todella tärkeä osa Thaimaan  kulttuurihistoriaa. Suomeen Thainyrkkeily rantautui vuoden 1990 lopussa ja se on ollut suosittu laji kamppailulajien piirissä. Tässä artikkelissa kerrommekin tarkemmin tämän lajin historiasta, säännöistä ja erilaisista perinnetavoista.

thai nyrkkeily

Thainyrkkeilyn historiaa

Thainyrkkeily on thain kielellä Myay Thai ja se on kehittynyt muinaisesta thaimaalaisesta sotataidosta, Krabi Kabongista. Se on pystyottelulaji ja sen tekniikkaan kuuluvat erilaiset lyönnit, kyynärpäälyönnit, potkut sekä polvipotkut. Myös kiinniotto – ja puolustustekniikat ja pystypaini ovat omainaisia Thainyrkkeilylle.

Thainyrkkeilyn ottelut käydään nyrkkeilykehässä kehätuomarin valvonnan alla, ja arvostelu tapahtuu arvostelutuomareiden arvostellessa ottelieoiden tekniikoita. Thainyrkkeily sekotetaan usein potkunyrkkeilyyn, vaikka kyseessä on eri laji. Länsimaalainen salikulttuuri on saanut lajin muuttumaan enemmän nyrkkeilyn puolelle. Erot löytyvät kuitenkin säännöissä, sillä esimerkiksi amerikkalaisessa potkunyrkkeilyssä ei sallita lainkaan kyynärpääiskuja sekä polvipotkuja. Otteluiden määrät ja pituudet voivat vaihdella. Ammattilaisottelut sisältävät yleensä viisi kolmen minuutin erää, mutta potkunyrkkeilyssä eriä voi olla esimerkiksi 12 kappaletta.

Miksi Thainyrkkeily?

Thainyrkkeily on kotoisin Thaimaasta ja se on tärkeä osa Thaimaan kulttuuria. Thainyrkkeily tähtää pääosin ottelemiseen, mutta se on myös tehokas kuntoilun ja itsensä kehittämisen urheilumuoto. Sen tehokkuuden ansiosta se on kasvattanut suosiotaan myös Euroopassa.

Thainyrkkeilyn perinnetapoja

Thainyrkkeily sisältää Thaimaan perinnetapoja ja rituaaleja. Näitä noudatetaan melkeinpä jokaisessa ottelussa. Kaava ja koko seremonia on kotoisin historian perimmäisiltä ajoilta jo ennen kansallisvaltioita, jolloin henkiusko oli vallitseva. Thainyrkkeilyn perinnetavat sisältävät muusiikkia, vihkimystä, vaatetusta sekä erilaisia kunnioituksen osoituksia.

Musiikki on yleensä otteluiden säestämiseen tarkoitettua ja se tapahtuu erilaisilla puhallin – ja lyömäsoittimilla. Nämä Gamelan-tyyliset soittimet tuovat otteluun tunnusomaisen vaikertavan ääniympäristön, joka tuo oikeanlaisen tunnelman ottelun kulkuun. Musiikin tuottamiseen käytetään tavallisesti kolmea erilaista soitinta. Yksi on pillimäinen huilu, toinen symbaalin tapainen Ching sekä käsirumpu, jota kutsutaan nimellä Khlong Khaek.

Ottelussa tapahtuu aina Vihkimys, joka tulee taikauskoisista loitsuista. Näiden on tarkoitus auttaa voittamaan vastustaja. Tavallisesti aloittelevat ottelijat käyvät harjoitusleirillä ja käyvät myös läpi intiaatioseremonian. Näissä seremonioissa opettaja nostaa eräänlaisen hansikkaan tai puuvillaisen päänauhan oppilaan päälaelle. Tämän jälkeen oppilas kumartaa opettajalleen kolmesti ja ojentaa kätemsä opettajalle. Tämän jälkeen tapahtuu oppilaan siunaus, jolloin opettaja alkaa lausua paalin kielellä perinteistä kaavaa. Tämän jälkeen alkaa yhteiset juhlat ja juhlijat nauttivat myös yhteisestä ateriasta.

Yhtenä Thainyrkkeilyn perinteenä on Mongkhon.  Kun ottelija astuu kehään, hänelläö on päässäämn pitkähäntäinen nauhamainen päähine sekä kaulassaan kukista punottu seppele. Tämä Mongkhon on nyrkkeilykoulun omaisuutta, ja se on thainyrkkeilyssä kuin eräänlainen kruunu. Ottelija ei saa koskettaa päähinettä käsillään, vaan joku muu asettaa sen ottelijan päähän ja ottaa sen pois. Tämä tapa perustuu uskomukseen, että pää on ihmiskehon pyhin, puhtain ja tärkein osa, kun taas jalat ovat alimmat ja näin myös mitättömimmät.

Viimeisimpänä haluamme mainita Wai Khru Ram Muay -perinteen, joka on kunnianosoitus jokaiselle neljälle kulmalle ja samalla myös yleisölle. Tähän yhdistyy seremoniallinen tanssi joka tapahtuu seuraavasti: Käsi reunaköydelle laskettuna ottelija kiertää kehän vastapäivään. Tämän eleen jälkeen ottelija menee takaisin keskelle ja asettuu tämän jälkeen polvilleen kasvot kohti kotikaupunkiaan tai kuntosaliaan. Kun ottelija on polvillaan, hän kumartuu niin syvään, että otsa koskettaa maata. Tämä on kunnianosoitus opettajalle, salille, perheenjäsenille ja jumalille. Tämän perinteen aikana ottelija myös suorittaa varsinaisen tanssin, jossa hän suorittaa tiettyjä liikkeitä jotka muistuttavat saalistusta ja taistelua. Seremonian lopuksi ottelijat kumartavat vastustajalleen, vetäytyvät kulmiinsa ja aloittavat ottelun.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *